
Valmistautuminen oli hoidettu suomen jääkiekon MM-valvomisia ja juhlimisia lukuunottamatta omasta mielestäni hyvin. Puolen vuoden aikana olin juossut yhteensä 1300km. Viimeisen viikon olin käytännössä katsoen levännyt (kaksi 4km lenkkiä) ja yksi hieronta. Olin nukkunut viimeisen 4 päivän aikana hyvin, eikä mitään muutakaan ongelmaa ollut. Ainoastaan vasemmassa päkiässä oli Kyrönjokimaratonilta asti ollut iso rakko. Päätin suojata sen rakkolaastarilla ja yrittää kuitenkin juosta samoilla Kompressio-sukilla kuin puolimaratoninkin (luultavasti viimeistä kertaa nuo sukat jalassa kisoissa).
Sää oli vallan hyvä n. 15 astetta lämmintä, pilvistä, tuulta 8m/s, mutta se ei tällä kertaa haitannut juurikaan. Ainakaan se ei tuntunut haittaavan.



Sain tehtyä hyvät verryttelyt ja luottavaisin mielin asetuin 3.15 jäniksen taakse. Olin juossut puolimaratonin aikaan 1.32 ja ajattelin että perinteisen 2.11 kertoimen mukaan 3.15 saattaisi nyt olla mahdollista. Heti startissa alkoi tuntumaan tuskaiselle jaloissa. En tiedä vaikuttiko siihen jääkiekon valvomiset/alkoholit, olinko ylikunnossa, olinko levännyt liikaa, olinko kuitenkin tankannut jotenkin väärin, oliko syynä kenties rakot päkiöissä vai mikä - mutta huonolle tuntui.

3.15 jänis ei oikein osannut hommiaan. Esimerkiksi toinen kilometri mentiin 4.11min/km vauhtia, kun sen olisi pitänyt olla tasainen 4.37min/km. Kolmisen kilometriä seurasin jänistä ja huomasin sykkeen nousevan 160 ja totesin että 152 on minulle sellainen raja, jolla kyllä pystyn juoksemaan 3.15 vauhtia, joten jättäydyn tempovasta jäniksen kyydistä pois. Jänis itsekkin sammahti vauhtiinsa ja tuli maaliin vasta ajassa 3.27.10!!!!

Geelejä olin suunnitellut ottavani tasaisesti 7km välein ja tämä suunnitelma myös piti koko matkan ajan. Kaiken kaikkiaan join ehkä noin 2.5 litraa juoksun aikana, vaikka varmaankin olisi pitänyt juoda 3.5 litraa. Totesin taas kerran että huoltajan antamasta juomapullosta on paljon helpompi juoda kuin niistä mukeista joita järjestäjillä on. (join kyllä yhtä vaille kaikilla huoltopisteilläkin mukeista, mutta ehkä ensikerralla menen pelkillä juomapulloilla).
Väliajat juoksussani olivat:
5km * 23min 10s (4.38/km)
10km * 47min 37s (24min 27s/5km * 4.53/km)
15km * 1h 11min 30s (23min 53s/5km * 4.47/km)
20km * 1h 35min 50s (24min 20s/5km * 4.52/km)
21.1km * 1h 41min (4.42/km)
25km * 2h 33s (24min 43s/5km * 4.57/km)
30km * 2h 26min 5s (25min 32s/5km * 5.06/km)
35km * 2h 52min (25min 55s/5km * 5.11/km)
40km * 3h 18min 23s (26min 23s/5km * 5.17/km)
42.2km * 3h 29min 44s (5.10/km)
Loppuaika 3h 29min 44s (4.58/km)
Loppuaika oli 2.28 kertaa puolimaratonin aika. Eli erittäin huono! Viime vuonna huonommallakin kunnolla kerroin oli 2.21.
Jalat olivat erittäin huonossa kunnossa koko juoksun. Oikea lonkankoukistajaa kiristi erittäin paljon, mutta vasen päkiä oli se suurin ongelma. Myöskin 20km jälkeen oikeassa pohkeessa alkoi tuntua krampin oireita aina parin minuutin välein. Sellainen mini kramppi nykäisi pohjetta aika ilkeän tuntuisesti vähintään 500m välein, enkä uskaltanut hidastaa enkä nopeuttaakkaan vauhtia. Kaikesta huolimatta askeleeni oli kyllä edelleenkin erittäin lennokas (luultavasti liiankin lennokas maratonille), kuten kuvasta voi todeta (ilmassa koko mies).

Edenissä kun sain kengät vaivoin pois jalasta (ja kompressio sukat erittäin tuskallisesti), niin huomasin päkiän vuotavan verta ja siinä oli myös erittäin iso verinen rakko joka oli puoliksi edellisen rakkolaastarin alla ja puoleksi levinnyt muualle päkiään. Siittä sitten kivasti jalkaa viruttelemaan suihkuun muiden kauhuksi ja kiusaksi. Sykevyökin oli hangannut jonkin kirvelevän naarmun selkään, mutta se oli pientä. Housut ja paita olivat aivan hyvät, ei mitään hankaumia.
Garminin data juoksusta: http://connect.garmin.com/activity/87013011
Juoksu oli siis kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta erittäin onnellinen olen että sinnillä vedin maaliin asti vaikka kipeää teki (ja paranihan se ennätyskin 14 minuuttia). Matkan varrella kuuli paljon hyviä jääkiekkokannustuksia ja se piristi mieltä aina jonkin aikaa. Valitettavasti ei saanut itselle positiivista fiilistä päälle. viime vuonna heittelin huumoria koko matkan ajan ja hymyilin kameroille, tänä vuonna ei juuri mitään. Kuten kuvastakin käy ilmi, jalkoihin koski joka askeleella. Eikä meno ollut enää hauskaa, vaan totista puurtamista.

www.terwamaraton.fi

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti