Verryttely sujui normaalisti, hieman huomasi että tuulee suorilla, mutta mielestäni ei kuitenkaan häiritsevästi. Tietysti peesissä kannattaisi juosta jos mahdollista. Sitten verrytelykamppeet pois ja kisavaatteissa numerolapun kanssa lähtöviivalle.
Juoksu lähti liikkeelle niinkuin viimeksikin Iissä. Ensimmäinen kilometri tuntui helpolle (tai ensimmäinen 500m), alamäki auttaa tässä asiassa =)
Jo toisen kilometrin kohdalla huomasin että nyt tiputtiin siitä tavoitteena olleesta 4.15/km vauhdista. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä. Kun syke ylittää 155, niin kroppa alkaa sanomaan että nyt höllää tai tulee noutaja. Niinpä maksimit käväisivät vain 159 ja keskisykkeeksi juoksussa tuli 153. Tarkoittaa siis että pitäis tehdä 2-3km kovia vetoja että sais tuota 10km juoksun aikaa paremmaksi. No tavoitteena on kuitenkin edelleen maratonin ajan parantaminen, joten kympille ei niin väliä.
kolmas ja neljäs kilometri olivat raskaita, kuten myös seitsemäs ja kahdeksas. Kääntöpaikalla muuten niin hyvin toimineet Icebug Bugripin kengät luistivat kerran ja meinasin väsyneillä jaloilla horjahtaa oikein kunnolla. Minulla oli nilkoissa myös Icebugin Gaiterit ja molemmat toimivat niin hyvin että taidan jatkaa niiden kanssa myös ensi talvena. (rakkojahan mulla tulee aina, mutta pitää yrittää löytää parempi nauhojen solmimistyyli ja paremmat juoksusukat.)
Loppuun sain ylämäkeenkin vielä jonkinlaisen pienen loppukirin ja loppuajaksi näinollen tuli 44.22 joka on noin pari minuuttia hitaampi kuin mitä olin ajatellut. Ei vaan pystynyt yhtään parempaan ja maalissa olin aikalailla puuskuttavana. Toivuin kuitenkin 15 sekunnissa, joten kuntoa on kyllä taustalla, vielä ku sais vauhtikestävyyttä......mutta sitä on niin ikävä treenata, treeneissä pitää olla kivaa.....vai pitääkö?
Mutta tästäpä on taas hyvä jatkaa ku tietää nykyisen tason.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti