viikko 25

MA: Tänään yritin käydä uimassa, mutta meni sitten triathlonista jutteluksi altaan päätyssä. Sain uitua vain 100m =D Sitten tulikin illan kokoukset, jotka kestivät seuraavan vuorokauden puolelle.
TI: Myös tänään oli illalla kokousta, mutta ehdin käydä illalla kokouksen jälkeen vielä uimassa pikaisesti. Kilometrin tosin vain, mutta kuitenkin. Tänäänkin meinasi tosin mennä jutteluksi. Jotain ihmeellistä on tuossa uinnissa. Nimittäin vaikka kuinka yritin uida 1.30/100m, niin pääsin 300m vain vauhdilla 1.43 ja 200m vauhdilla 1.40 ja 100m ainoastaan vauhdilla 1.38....Ei kulkenut ei niin millään! Höh! Fysioterapiassa sitä vastoin sain hyvän n. 45min kestävän kuntoutusohjelman olkapäälle ja lonkanseudulleni. Niitä pitää nyt muistaa tehdä sitten joka toinen päivä. Kuminauhalla, omalla painolla ja käsipainoilla.
KE: Säät oli niin surkeat että tuli pidettyä lepo päivä. Tein kyllä 45min mittaisen jumppani.
TO: pikaisesti 4*2,5km 500m hölkkäpalautuksella. Raekuuro yllätti kesken kaiken ja jouduin pitämään sadetta viitisen minuuttia. Muuten ihan kohtuullisesti tossu nousi. Testasin tänään ensimmäistä kertaa Newton Gravityä ja heti menivät likaiseksi. Kiva oli kyllä tuntuma. Lenkkarit olivat normaalia yhtä kokoa pienemmät. 42,5 -> 41,5 kokoon siirtyminen näyttäisi ehkä olevan hyvä ratkaisu, ainakin kengät ovat nyt koonkin takia jo kevyemmät.
DATA
PE: Pyöräilin juhannuksen viettoon. Valitettavasti matkalle osui myös 10km pätkä soratietä. Tämä tarkoitti sitä että kokonaismatkaksi ehti tulla vain vajaa 60km. Myötätuuleen sain välillä ihan hyviäkin vauhteja taottu. Totesin että tarvin kyllä erillisen mittarin pyörään. Ei jaksa rannemittarista tihrustaa. DATA. Loppuilta menikin juhannuksen parissa.
LA: Lepoa ja juhannuksen viettoa
SU: Tänäänkin lepäilyä, mutta myös 45min jumppa.

Yhteensä hieman reilu 5 ja puoli tuntia reeniä!

25. viikon ajatelma. Mitenhän aikuiset saisivat liikkumisessa pidettyä saman ilon mikä lapsilla on? Luultavasti ei mitenkään. Aikuisilla on omat muut elämän aikataulut, on tavoitteita, on ennätysten saavuttamisia ja monia muita liikkumisesta vähemmän iloista tekevää......Lasta ei haittaa sairastuminen, häntä ei haittaa edes joukkueensa menestyminen ennenkuin aikuiset alkavat sotkemaan sitäkin asiaa....Kolme vuotiaat kun juoksevat pitkin peltoja, niin ei heitä haittaa kuka on ensiksi maalissa. Heille tärkeintä on päästä mukaan kirmaamaan. Sama on toki 1- ja 2-vuotiaillakin. Ehkä tuonne 5-vuotiaaksi asti kaikesta liikkumisesta vielä nautitaan, mutta sen jälkeen alkaakin tulla jo suorittamisen pakko ja menestymisen vaateet. Viimeistään tässä välissä joku yrittää uskotella itselleen ja kenties toisillekkin että minä nautin kaikesta urheilusta mitä teen ja siihen liittyvästä, mutta näin ei loppujen lopuksi ole, mutta pitäisikökään olla? Voi jopa olla parempikin monelta muulta kantilta että lähdetään rikkomaan niitä ennätyksiä, hakemaan mitaleja ja luopumaan osaksi siitä että teen sitä mitä haluan, silloin kun haluan, niillä varusteilla millä haluan. Kultainen keskitie lienee tässäkin se kaikkein paras!