viikko 37

MA: sairaana
TI: sairaana
KE: sairaana
TO: sairaana
PE: sairaana
LA: sairaana
SU: hidasta hölkkää 6min/km menin 10km matkan varovasti.

Jaa ettäkö mitä sairastin no tässäpä ne lueteltuna: flunssa, kurkkukipu, välilevynpullistuma, iskiashermon pinnetila, piriformiksen jumittuma, pakaran tulehdus, vasemman lavan kohottajan surkastuma, oikean olkapäänseudun tulehdus, oikean ranteen jännetuppitulehduksen omainen kipu, oikean lonkan seudun jumi, akillesjänteiden aristus mutta ei mitään muuta. Kuumetta en mitannut.

Reeniä siis vain tunti tällä viikolla. Venytelläkkään ei pystynyt kun selkä ei taipunut mihinkään, ei edes paikallaan oloon.


37. viikon ajatelma. Viikonloput ovat yleensä parasta aikaa reenata suurimmalle osalle ihmisiä. Niinhän sen pitäisi olla, kun työt eivät häiritse silloin niin paljon vapaa-aikaa. Pystyy panostamaan urheiluun tai johonkin muuhun harrastukseen. Saa levätä tarpeeksi ja ruokailla siten kuin haluaa. Jostain syystä minulle viikonloput tuppaavat olemaan kaikkea muuta ku vapaata. Laskin niin tänä vuonna on vasta 4 viikonloppua jolloin olisin ollut kykenevä harjoittelemaan kunnolla sekä lauantain että sunnuntain. Tämä ei siis johdu mistään sairasteluista vaan siitä että aina on ollut jotain menoa. Menoja on todella paljon. Esimerkiksi seuraavat 8 viikonloppua on jo kalenteriin merkattu mitä erilaisimpia juttuja. Kuinkahan paljon muilla ihmisillä on viikonloppuisin vierailuja milloin minnekkin? Uskaltaisin väittää että olipa sitten perheellinen tai sinkku, niin suurin osa on vähintään puolet viikonlopuista kotona. Toki urheilutapahtumissa saattaa urheilijat käydä, mutta nehän eivät urheilemista estä. Toisinkuin vaikkapa johonkin työhön liittyvään seminaariin osallistuminen. En sano tätä mitenkään valittaen, koska kaikkihan on vain valintoja. Ajattelin tätä lähinnä siksi että mistä se johtuukaan että minulla on niin vähän tänä vuonna kertynyt nuita pidempiä treenejä. Ja syyhän näytti löytyvän juuri tuolta vapaiden viikonloppujen vähyydestä.