viikko 18

MA: Tänään oli vasemman olkapään leikkaus. Vanhaa kolari-olkapäätä korjattiin niin että enää ihon alla eivät nastat ja narut painaisi. Leikkaukseen aamulla heti klo 7.00. Terveystalossa oli vallan hyvä käydä leikkauttamassa tuota. Kaikki sujui todella nopeasti ja helposti. Ihan yhtäkkiä olinkin jo leikkauspedillä ja nukkumatti antoi esihuumeet ja sen jälkeen varsinaisen nukutuksen. Olipa kiva nukkua! Todella kiva. Ehkä tunteroisen päästä minua alettiin herättelemään, mutta sanoin aina heräämössä lämpöpeiton alla että nukun vielä puoli tuntia =D Puolen päivän aikoihin viitsin sitten nousta aamupalalle. Sitä ennen Flinkkilä oli käynyt sanomassa että kaikki meni ok ja 10 päivän päästä tikit pois ja sitä rataa. Nyt hikoilukieltoa se 10 päivää ja suihkukieltoa 3 päivää. Olkapäille myös määrättiin fysioterapiaa. Jospa sais nuo molempien olkapäiden oireilut pois ja pääsis taas urheilemaan normaalisti. Yöllä oli vaikea nukkua, todella vaikea löytää asentoa käsille ja niskalle.
TI: Niskat jumissa, ei muuta ihmeellistä. Vähän kipulääkettä ja osallistuin illalla yhdyskuntalautakunnan kokoukseen.
KE: Lepo
TO: Lepo ja suihkussa ensimmäistä kertaa. Haava näytti sievälle ehkä 5 sentin mittaiselle.
PE: Lepo. Lääkäri soitti ja totesi oikeassa olkapäässä olleen kalkkia ja perinteisen kiertäjäkalvosin ongelman jänteissä.
LA: Tänään kävin testaamassa kevyesti tunnin kävelyn. Noin 10min kävelyn jälkeen alkoi tuntumaan haavassa kiristystä, mutta liikutin kättä vain kevyesti, joten kävelin sen tunnin täyteen.
SU: Ensimmäistä kertaa nostelin poikaa, eikä tuntunut pahalle kummassakaan olkapäässä. Varmaan kannattaa ottaa oikeaan olkapäähän vielä toisen kerran kortisonia ja katsoa menisikö siinä ollut kiertäjäkalvosin ongelma sillä ohi.

Tällä viikolla ei siis mitään urheilua. Ja toinen viikko menee vielä aikalailla samalla tavalla. Saa nähdä strattaanko ollenkaan Terwamaratonille. Pitää pystyä kahdessa viikossa tulemaan juoksukuntoon ompeleiden poiston jälkeen. Se saattaa olla vähän liian nopea aikataulu.


18. viikon ajatelma. Nykyään liikunta vie yhä vähemmän ja vähemmän urheilevan ihmisen kokonaisajasta mitä hän käyttää harrastuksensa pariin kokonaisuudessaan. Tarkoitan tällä sitä että ennen maratoonari kenties luki juoksija-lehteä, noudatti jotain ohjelmaa, kävi lenkillä ja merkkasi harjoituksensa vihkoon. Silloin tällöin hän kävi ostamassa itselleen uudet lenkkarit ja juoksuvaatteet.

Nykyään henkilöt tekevät tuon kaiken saman, mutta lisäksi heille menee erittäin paljon aikaa seuraaviin asioihin. Lehtiä ja kirjallisuutta on tullut lisää ja niitä luetaan ja tutkitaan enemmän kuin ennen. Internetistä on saatavissa ja vertailtavissa vaikka minkälaista ohjelmaa ja niiden tutkimiseen käytetään tunteja. Samoin kisavaihtoehtoja on nykyään huomattavasti enemmän kuin ennen. Ennen oikeastaan tullut kuuloonkaan että kuntoilijat olisivat lähteneet ulkomaille juoksemaan erilaisiin tapahtumiin, nyt se on arkipäivää. Lisäksi vertaillaan erilaisia kompressiovaatetestejä, ostetaan itselle kokeeksi erilaisia juomareppuja jne. Nykyään on erilaiset kengät maastoon, radalle, maastoon, vesisateelle jne. Mutta nyt päästään vasta siihen mikä on todella muuttunut, nimittäin SOME. Normaaleilla kuntoilijoillakin menee tunteja viikosta siihen kun he kirjoittavat omaa blogiaan, lukevat muiden blogeja. Osallistuvat facebookissa ja muissa yhteisöissä oleviin foorumeihin kuntoilusta ja tietysti siitä omasta lajista. Parhaimmassa tapauksessa päivittäin käydään kymmenellä eri sivustolla lukemassa ihmisten kirjoituksia ja ajatuksia/huolia/murheita/vinkkejä/pyyntöjä jne. Myös erilaisia mittareita ja kelloja vertaillaan, näitä päivitetään tarpeentullen ja keskustellaan ihmisten kanssa millä valmistajalla on mukavimmat sovellukset netissä jne.

Tässä kaikessahan ei ole mitään vikaa, kukin tekee sitä niin paljon kuin haluaa. Sieltä saa varmasti vinkkejä esimerkiksi omien urheiluvammojen hoitoon, intervallien rakentamiseen, pitkien lenkkien vauhdinjakoon esimerkiksi pitkillä sunnuntai pyöräilyillä, uinnin tekniikkavinkkejä jne. Mutta samaan aikaan ihmiset valittavat kokoajan että heillä ei ole aikaa tehdä esimerkiksi harjoitusta viitenä päivänä viikossa. Tai että heillä ei ole aikaa juosta jokapäivä, koska perheenkin parissa pitää olla. Tästä on herännyt itselläni nyt ajatus että kumpihan se loppujen lopuksi olisi monelle ajan kanssa taistelevalle parempi vaihtoehto. Käyttää blogeilu, facebookkailu yms. aika harjoitteluun, vaikko instagrammissa muiden juoksutulosten tykkäämisiin? Yllättäen kieltäytymällä viikoksi vaikka facebookista, saatat huomata että sinulla onkin 5 tuntia enemmän aikaa harjoitella, vaikka sitten edes tehdä niitä 20min vatsalihastreenejä kotona jumppamaton päällä, mikä sekin hyödyttää juoksuasennon ylläpitoa.